torstai 27. huhtikuuta 2017

Mitä tapahtui 3 kk:n välein työttömille tehtäville haastatteluille?

Olen nyt ollut noin 8 kk työttömänä, ja sinä aikana olen käynyt kerran työttömille tarkoitetussa ns. infotilaisuudessa, josta on nyt suunnilleen kolme kuukautta aikaa.  TE-palveluiden omilla sivuillani sanotaan näin:
TE-toimisto ottaa sinuun yhteyttä 14.10.2017 tarvittaessa.
Tuosta saadaan ”haastatteluväliksi” 8,5 kuukautta, jos yhteydenotoksi/ haastatteluksi lasketaan tuo aiempi infotilaisuudessa käyntini tammikuun lopussa. Puhelimeni ei ole soinut kertaakaan haastattelun merkeissä eikä se minua haittaa muuta kuin siinä mielessä, että Sipilän hallitus on jälleen kerran suurella vouhkaamisella päättänyt jotain, joka ei sitten toteudukaan! Toisaalta nuo haastattelut ovat hyödyttömiä niin kauan kuin työttömälle ei ole tarjottavana oikeaa, palkallista työpaikkaa vaan kaikenlaista muuta puuhastelua, kuten
pupuleikkejä.

Todennäköisesti tuo omilla sivuilla mainittu yhteydenoton päivämäärä myös siirtyy jatkossa eteenpäin, joten se siitä kolmesta kuukaudesta…

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Työpaikattomuus on oikeasti vaativaa

Työpaikattomuus vaatii jatkuvaa rahattomuuden/ vähärahaisuuden, arvottomuuden, kelpaamattomuuden, torjutuksi tulemisen, ulkopuolisuuden ja työpaikallisten joukkoon kuulumattomuuden sietämistä. Kuinka moni oikeasti jaksaa tuollaista joka päivä? Työpaikattomien jaksamista ja sietokykyä pitäisi arvostaa jatkuvan työpaikattomuudesta syyllistämisen ja rangaistusten tarjoamisen sijaan! Myös rekrytoijien olisi syytä arvostaa työttömän työnhakijan psyykkistä kestokykyä sen sijaan, että hakija hylätään heti siksi, että hän on sillä hetkellä ilman työpaikkaa.

Työpaikattoman päivät ovat vailla rakennetta, jatkuvaa idlaamista päivästä toiseen työikäisenä, työhaluisena, työkykyisenä ja työtaitoisena… On rasittavaa yrittää joka päivä viihdyttää itseään muun/ paremman/ järkevämmän/ tuottavamman tekemisen puuttuessa.

Entisestään hauras itsetunto ei myöskään parane jatkuvasta työnhaussa torjutuksi tulemisesta ja kelpaamattomuudesta. Oman tilanteensa vertaileminen toisiin on kaikkein pahinta - ja se onkin paras jättää tekemättä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Työttömän on ehkä jatkossa haettava 15 työpaikkaa per 3 kk

Tässä uusia työttömien kyykytyskaavailuja:
http://yle.fi/uutiset/

Miten 15 työpaikan hakeminen todennetaan ja kuka sitä valvoo? Melkoinen byrokratia siihen tarvitaan. Mikä riittää todisteeksi työpaikan hakemisesta;
työhakemus vai hylkäyssähköposti? Aletaanko TE-toimistoista soitella työnantajille kysellen sitä, onko työtön Se ja Se hakenut tätä työpaikkaa? Siitähän työnantajat vasta riemastuisivat, elleivät ole jo kypsiä (turhien) hakemusten tulvaan!

Hakisin oikein mielelläni vaikka 15 työpaikkaa päivässä, jos vain olisi mitä hakea! Toteutuessaan tämä johtaa väistämättä siihen, että on väkisin haettava
työtä, johon ei ole vaadittua osaamista ja koulutusta eikä muitakaan edellytyksiä. Tampereen seudulla ei yleensä ole minulle sopivia (työkokemustani ja/ tai koulutustani (sekä pitkäaikaistyöpaikattomuuttani) vastaavia) työpaikkoja tarjolla… Oppimiskykyäni vastaavia työpaikkoja saattaa joskus olla, mutta koska muodollinen pätevyys niihin puuttuu (halu ja kyky oppia työssä eivät riitä työnantajille). Ulottanen työnhakuni sitten pääkaupunkiseudulle, jossa on usein kiinnostavia työpaikkailmoituksia, mutta palkan pitäisi silloin olla jotain aivan muuta kun 2000 €, jotta pystyisin asumaan Helsingissä/ kulkemaan siellä töissä päivittäin. Sitä paitsi miksi mahdollisuuteni pääkaupunkiseudun kiinnostaviin työpaikkoihin olisi yhtään parempi kuin Tampereen seudun olemattomiin työpaikkoihin?

Työpaikat, joista haaveilen, ovat jotain aivan muuta kuin ne, joita olen aiemmin saanut (nyt en saa enää edes niitä). Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että haaveilisin jostain aivokirurgin tai toimitusjohtajan paikasta, vaan haaveilen sellaisista työpaikoista, joissa työ olisi mielekästä, merkityksellistä sekä opittavissa, vaikka ei olisi heti valmis osaaja. Aina uudessa työpaikassa opitaan uutta – koskaan ei voi osata aivan kaikkea valmiiksi, mutta toki on aina eduksi työkokemus samankaltaisista tehtävistä (jota minulla ei yleensä ole!).

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Taas on pulaa…


Palkka 7 674 €/kk - hakijoista huutava pula
Ylilääkäriksi tai erikoislääkäriksi ei niin vain ”aleta”; ensin pitää päästä opiskelemaan (erittäin vaikeaa) ja sitten vielä opiskella noin 10 vuotta

Pulaa Turussa:

Tampereella ei näytä muuten olevan pulaa työvoimasta, paitsi it-alan guruista (?)

Tampereella on sittenkin pulaa näistä:


Pulaa hakijoista
Rakennusinsinööri
Ylilääkärit ja erikoislääkärit
Hammaslääkärit
Kuulontutkijat ja puheterapeutit
Erityisopettajat
Web- ja multimediakehittäjät
Sovellusohjelmoijat
Muut ohjelmisto- ja sovelluskehittäjät
Sosiaalityön erityisasiantuntijat
Rakennusalan työnjohtajat
Kiinteistönvälittäjät ja isännöitsijät
Kodinhoitajat (kotipalvelutoiminta)
Kattoasentajat ja -korjaajat
Lattianpäällystystyöntekijät
Rappaajat
Eristäjät
Ilmastointi- ja jäähdytyslaiteasentajat
Henkilö-, taksi- ja pakettiautonkuljettajat
Maansiirtokoneiden ym. kuljettajat
Kotiapulaiset ja -siivoojat
Toimisto- ja laitossiivoojat ym.

”Hurja poistuma”:

(Veturinkuljettajaksiko sitten hakemaan...?)

”Muovityöntekijöistä kova pula Ylä-Pirkanmaalla”:


Kovin on tarkkarajainen "pula"!


tiistai 4. huhtikuuta 2017

”Yrittämisen ainoaksi motiiviksi ei riitä itsensä työllistäminen”

 Startup-hypetyksestä
Lähde: Helsingin uutiset

Olen niin samaa mieltä tästä yrittäjäksi ryhtymiseen kehottamisesta - ja olen aina ollut. Yrittäjyyteen tarvitaan liikeidea, pääomaa ja ennen kaikkea – asiakkaat.

Jotta voit menestyä yrittäjänä, sinulla tulee olla asiakkaita, jotka ostavat yritykseltäsi jotain. Sen luulisi olevan itsestään selvää, mutta ei ole.
– Tänä päivänä moni nuori yrittäjä ajattelee, että haetaan rahaa sijoittajalta. Unohdetaan, että yrityksen raha tulee asiakkailta, muistuttaa alkavan yrityksen menestymisestä väitöskirjan tehnyt Antti Sekki.
Sijoittajiin turvautuminen ei Sekin mukaan ole sinänsä huono, kunhan muistetaan, että rahaa pitää tulla asiakkailta – ennemmin tai myöhemmin.
Eikä sijoittajien rahaa riitä kuin murto-osalle aloittavia yrittäjiä. Ja rahaa tarvitaan vielä myöhemminkin kasvupyrähdyksiin. Yrityksen auttaminen alkuun ei riitä.
Suomessa on vallalla teknologia- ja startup-hypetys, väittää Sekki. Sen alkujuuret piilevät muutamassa menestystarinassa ja se on tarttunut erityisesti opiskelijoihin.

Sekki ei lämpene teknologiahypetykselle, eikä myöskään startup-hypetykselle. Hän sanoo suoraan, ettei kaikista ole yrittäjiksi. Yrittäjältä vaaditaan tiettyjä ominaispiirteitä, kuten riskinottokykyä. Yrittäjyyttä kuitenkin tarjotaan vaihtoehdoksi niin vastavalmistuneille nuorille kuin työttömille työnhakijoille.
– Jotain meni siinä kohtaa pieleen, kun työllisyyspolitiikka sotkettiin elinkeinopolitiikkaan ja niistä vastaavat ministeriöt yhdistettiin.

– Yrittäjyys lähtee palavasta halusta ryhtyä yrittäjäksi, ei tarpeesta saada työpaikka, korostaa Sekki.
– Jos yrityksen perustamisen motivaationa on työllistyminen, se ennustaa epäonnistumista. Siitä on paljon tutkimukseen perustuvaa faktaa.”

Kylläpä on viisaita sanoja nuorelta mieheltä! Itse myös pidän startup-hypetystä kummallisena. Perustetaan siis startup-yritys, saadaan siihen rahaa mahdollisilta sijoittajilta, ja kun rahat loppuvat perustetaan uusi startup. Sitten ollaankin jo ns. sarjayrittäjiä. Koskaan - tai ainakin hyvin harvoin mistään tulee valmista, mutta ollaan sitten ainakin olevinaan menestyviä yrittäjiä.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

”8+1 syytä, miksi et saa työtä”


Elä paremmin: 8 syytä, miksi et saa töitä

1. Uskot maailman olevan reilu paikka ja toimit sen mukaan (En usko niin enää…)

2. Et osaa esiintyä eduksesi tai myydä itseäsi (Enpä niin…)

3. Joku muu on sinua verkostoituneempi (Todellakin on.)

4. Joku Muu on sinua parempi (”Niin AINA”, kuten äidinäidilläni oli tapana sanoa.)

5. Hakemuksesi ei sano mitään (No kyllä se JOTAIN sanoo!)

6. Osaamisesi ei ole uniikkia eikä siten kiinnostavaa (Ei tosiaan ole.)
Tämä on suurimpia harmittelun aiheitani! Olisinpa jossain vaiheessa älynnyt tai keksinyt opetella jonkin sellaisen asian, jonka osaamiselle olisi kysyntää riippumatta iästä, ulkonäöstä, siitä onko ulospäin suuntautunut myyjätyyppi jne. Sellainen osaaminen olisi luonnollisesti pitänyt hankkia nimenomaan työelämässä, koska siellä arvostettu osaaminen saadaan. Tällaista ei sitten sattunut osumaan kohdalleni ja nyt se on aivan liian myöhäistä.

7. Olet panostanut ammattitaitoosi, muttet asenteeseesi
(Olenko panostanut niihin? Vai enkö ole?
Asennevika on paremminkin työnantajilla kuin minulla!)

8. Et aktiivisesti tavoittele Unelmiesi Työtä
Tavoittelin Unelmieni Työtä erittäin aktiivisesti vuosina 2004…2007 ja vielä muutaman vuoden toukokuun 2009 jälkeen, kunnes minun oli pakko luovuttaa. (Sain ko. alalla yhden runsaan vuoden sijaisensijaisen sijaisuuden, joka alkoi 1/2008 ja päättyi 5/2009.)

+ 1 Ei ole juurikaan tarjolla sellaisia työpaikkoja, joita voisin hakea
Jos olisi tarjolla edes 1 sopiva työpaikka viikossa ja työhaastatteluja olisi kerran kuukaudessa, niin työllistymismahdollisuuteni olisivat huomattavasti - tai edes vähän – paremmat.

(Ikäsyrjintää ja pitkäaikaistyöpaikattomuuttani en viitsi edes erikseen mainita näiden syiden joukossa. Lopulta syitä työpaikattomuuteeni on siis vähintään 11! )

torstai 23. maaliskuuta 2017

Keskiluokan nousu, lasku ja pelot

”Historioitsija Juha Siltala julkaisi 21.3. kirjan Keskiluokan nousu, lasku ja pelot.
Nimensä mukaisesti 
500-sivuinen teos määrittelee keskiluokan, sen historian ja kertoo nykyisestä ahdingosta. Putoamisen ja työttömyyden pelko näkyy Siltalan mukaan jopa Piilaakson keskiluokassa. "Epävarmuus, ahdistus ja huoli lasten tulevaisuudesta iskivät vastaan yhtä vahvana jokaisella tuloportaalla", Siltala kirjoittaa. Ja tietysti se näkyy Suomessa.”
http://www.talouselama.fi/uutiset/historioitsija-juha-siltala-nama-asiat-tuovat-toivoa-suomen-keskiluokalle

Tässä muita teemoja professori Juha Siltalan uudesta teoksesta:
Pääteesi kuuluu seuraavasti: aiemmin yhteiskuntia koossa pitänyt ahkera keskiluokka on menettämässä syyn toimeliaisuudelleen ja rauhallisuudelleen, kun rikkaat nappaavat pääomiensa avulla yhä suuremman osan talouskasvusta ja automaatio siirtää massatuotannon työpaikat historiaan. Samaan aikaan sosiaalinen liikkuvuus on hidastunut ja koulutuksen yhteys tulotasoon heikentynyt.
– Kolme neljästä länsimaalaisesta katsoo kuuluvansa keskiluokkaan, ja koulutukselta on totuttu odottamaan parempia asemia. Nyt suuri osa pelkää saavutettujen asemien menettämistä, Siltala kirjoittaa.
Keskiluokkaan pääsy on Siltalan mukaan vaikeutunut – mutta keskiluokasta putoaa pois entistä helpommin ja entistä syvemmälle. Ahkeruuteen kannustaneen toivon tilalle on tullut pelko.
– Työn globaalin hintakilpailun, automaation, vapaiden pääomaliikkeiden ja hyvinvointivaltioiden veropohjan rapautumisen myötä länsimaiden keskiluokan on vallannut menettämisen pelko. Kohtuullisin ponnistuksin ei enää voi säilyttää kohtuullista asemaa. Sosiaalinen nousu on vähentynyt ja putoaminen on tullut mahdolliseksi, hän kirjoittaa.”
Keskivertotyöntekijä ei enää kelpaa ”kunnon töihin”, Siltala toteaa.

– Julkinen keskustelu alkaa myös Suomessa kallistua samaan suuntaan kuin Saksassa 1990-luvulla:
työtä ei synny, jos siitä pitää maksaa elantoon riittävä palkka.


En varmaankaan etsi käsiini ko. kirjaa, koska en ole kiinnostunut tilastojen tutkimisesta, mutta edellä linkkaamieni artikkelien perusteella olen vahvasti samaa mieltä asioista - myös omiin kokemuksiini perustuen. Ensinnäkin,  keskivertotyöntekijä (kuten minä) ei enää kelpaa töihin ja se on merkittävä syy myös monen muun työttömyyteen. Toiseksi, työstä ei haluta maksaa palkkaa, mikä on surullistamutta totta ja se seikka, mikä on pahasti vialla nyky-yhteiskunnassa. Palkan maksaminen näyttää nykyisin olevan monille yrityksille ylivoimainen vaatimus… Työtä kuitenkin useimmiten tehdään toimeentulon eikä pelkän työnilon vuoksi.