maanantai 19. kesäkuuta 2017

Huippujuttu

Olit aiemmin palkkatukityössä ja projektityössä. Miksi halusit vaihtaa työpaikattomaksi?
- Se oli huipputyöpaikka, mutta koska työpaikattomissa on niin paljon huipputyyppejä, halusin ehdottomasti päästä heidän joukkoonsa.

Mitä merkitystä yksittäisellä työpaikattomalla on valtavassa työpaikattomien joukossa?
- Pääsen kokeilemaan ja olemaan muiden kanssa ensimmäisenä uusien kyykytystoimenpiteiden kohteena. Tämä on todella ainutlaatuinen huippumahdollisuus.

Olet hyvässä työttömyysuran laskukiidossa. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
- Olen saanut tilaisuuden kasvaa ja kehittyä monenlaisten työpaikattomuuteen liittyvien kiinnostavien haasteiden parissa. Nyt keskityn täysillä tähän huipputehtävään.

Milloin yleensä  pääset töistä?
- Pääsisinpä ensin työttömyydestä!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Työnhakukooste

Tuoreimmat hakemukset:
1. hakemus:    77 hakijaa, neljä kutsuttu haastatteluun (ei minua, mutta en sitä odottanutkaan…)
2. hakemus:    Vuorotteluvapaan sijaisuus: ei ole kuulunut mitään
3. hakemus:    Eräs Taysin paikka: ei ole kuulunut mitään
4. hakemus:    Työpaikka eräässä lähikunnassa: ei ole kuulunut mitään

Jään mielenkiinnolla odottelemaan, kuuluuko edellä mainituista koskaan mitään?

Aiemmat hakemukset:
1. -3. hakemus:  (Kelan työpaikoissa ei ole kerrottu hakijamäärää eikä haastatteluun kutsuttujen määrää)
4. hakemus:    204 hakijaa, 6 kutsuttu haastatteluun, valitun henkilön nimi kerrottiin
5. hakemus:    47 hakijaa, ei kerrottu haastatteluun kutsuttujen määrää, valitun henkilön nimi kerrottiin
6. hakemus:    Vuorotteluvapaan sijaisuus Tampereen kaupungilla;
ei kerrottu hakijamäärää eikä mitään muutakaan ennen kuin kysyin perään.
Vastaus: ”Tehtävän sijaistus on täytetty.”

(7. hakemus: Vuokratyöpaikka, jota epätoivoissani erehdyin hakemaan. Yritin poistaa hakemustani myöhemmin, mutta en päässyt enää tunnuksilla, joilla hakemuksen olin tehnyt, poistamaan sitä?!)

Yhteensä 11 hakemusta:
· kolmesta on tullut asianmukainen palaute (myös vuokratyöpaikasta, tosin kesti kauan)
· kolmesta ei ole (vielä?) mitään tietoa (paitsi se, että hakemus on vastaanotettu, mutta se on lähinnä nollainformaatiota)
· kolmessa tapauksessa on toimittu Kelan - kovin salaperäisellä - tavalla…
· yhdessä tapauksessa kysyin itse lopputulosta, koska ilmeisesti kuvittelin, että minulla olisi ollut mahdollisuuksia ko. paikkaan


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Miksi työtön ei kelpaa töihin?

Miksi aina kysytään: ”Miksei työ kelpaa työttömille?” Sen sijaan pitäisi kysyä: ”Miksi työtön ei kelpaa töihin?”

Tässäkin artikkelissa on lähdetty liikkeelle aivan väärällä kysymyksellä:

1. Työnvälityspalvelut
”Iso osa ongelmavyyhtiä on työnvälityspalvelujen toiminta. ”
Ei ole mitään työnvälityspalveluja; on vain TE-toimiston karenssiautomaatti sekä lukemattomia vuokratyöfirmoja.

2. Työnantajien asenne

”Onko todella niin, että työ ei kelpaa? Vai pitäisikö työnantajankin katsoa peiliin?”
Kyllä pitäisi työnantajan katsoa peiliin silloin, kun työtön työnhakija hylätään heti työttömyyden perusteella, ja halutaan palkata vain työpaikanvaihtajia.

3. Työpaikkojen määrä

”Onko vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä lisääntynyt Suomessa viime vuosina?”
Ei, mutta vaikeasti saatavien (eli lähes kaikkien) työpaikkojen tarjonta sen sijaan on vähentynyt.

4. Turhautunut työnhakija

”On tutkittu hämmästyttävän vähän, miten suurta turhautuneisuutta turhan työn hakeminen synnyttää. ”
En tiedä mistään turhan(?) työn hakemisesta, mutta työn hakemisesta turhaan tiedän hyvinkin paljon. Ensin pitää olla tarjolla työpaikka, johon täytän vaatimukset. Hakemuksen lähettämisen jälkeen jään turhaan odottelemaan haastattelukutsua, ja monissa tapauksissa turhaan odottelemaan yhtään mitään tietoa työnantajan suunnalta - sen jälkeen kun hakuaika on jo kauan sitten päättynyt.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Näillä mennään, mitä on

Ote kirjasta Parempaa elämää, kirj. Anna Gavalda,
suom. Lotta Toivanen (2015),
tiivistää hyvin nykymenon:

Parempi elämä on sellaista, jossa ei ole edellä kuvattuja asioita,
kuten kirjan toisen tarinan päähenkilö
Yann
myös lopulta ymmärsi.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ammatin (tai alan) vaihtaminen aikuisena on todella vaikeaa

MONI unelmoi alan vaihtamisesta keski-iässä. Jos pitkään tehty työ käy puuduttavaksi tai tulee irtisanotuksi, tulee mieleen pohtia vaihtoehtoja.
Rohkenisiko tähdätä ammattiin, joka oikeasti tuntuu omalta?

Iso joukko on rohjennut. Aikuisena, 30–55-vuotiaana korkeakouluopinnot aloittavien uusien opiskelijoiden määrä kasvoi
Tilastokeskuksen mukaan voimakkaasti vuodesta 2008 vuoteen 2014.”
Jos varsinainen ammatin vaihtaminen = uuden ammatin tai alan opiskelu ei olisikaan vaikeaa, niin valmistumisen jälkeinen työllistyminen todellakin on.
Opiskelemaan pääsy tai opiskelumahdollisuus taloudellisten kysymysten vuoksi muodostavat ensimmäisen aikuisopiskelun kynnyksen. Jos onnistuu saamaan opiskelupaikan ja opiskelu on taloudellisesti mahdollista, opiskellaan usein nuorten kanssa ja viedään samalla joltain nuorelta opiskelupaikka. Aikuisopiskelijalla on erilaiset valmiudet, taustatiedot ja opiskelutavat kuin nuorilla ensimmäistä tutkintoaan opiskelevilla.  Yleissivistävien aineiden opiskelua ei aikuisopiskelija enää tarvitse, koska ne hän on jo opiskellut moneen kertaan. Niiden poisjättäminen HOPSista (henkilökohtainen opintosuunnitelma) lyhentää opiskeluaikaa huomattavasti, jos se vain on mahdollista.

Valmistumisen jälkeen on edessä työnhaku ilman uuden alan työkokemusta (mahdollisia kesätöitä lukuun ottamatta) kilpaillen niiden kanssa, jotka ovat valmistuneet aikaisemmin ja kerryttäneet jo paljon alan työkokemusta. Helppoa ei todellakaan ole! Minulla on kokemusta jo kahdesta alanvaihtoyrityksestä:

1) Kirjastoalan pätevyys työvoimakoulutuksena. Ko. alalla on viime vuosina lopetettu paljon työpaikkoja, ja alan maistereita on työttömänä, joten… - se siitä. Yksi kurssilainen haki ainakin kymmentä alan työpaikkaa (pääkaupunkiseudulta, jossa niitä on eniten tarjolla) pääsemättä kertaakaan haastatteluun. Hain muutama vuosi sitten kirjastoalan työpaikkaa silloisesta työssäoppimispaikastani, mutta siihen ei minulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia – edes haastatteluun asti. Äskettäin laitoin toisen työhakemukseni vastaavaan paikkaan - vailla mitään todellista työllistymismahdollisuutta.

2) Viimeisin kurssitukseni on alalle, jota olen ajatellut lähes ikäsyrjinnättömäksi. Tästä ei ole varmuutta, mutta työkokemuksen puute muodostuu jälleen yhdeksi työllistymisen esteeksi, koska aina on kokeneita hakijoita tarjolla. Myös tämän alan työpaikat näyttävät pääosin sijaitsevan pääkaupunkiseudulla. Äskettäin laitoin ensimmäisen työhakemukseni tämän alan paikkaan Pirkanmaan alueella.

Liikaa hakijoita Tampereella
Kirjastonhoitajat, informaatikot ym.
Toimistosihteerit (terveydenhuolto)
Onko ”liikaa hakijoita” – vai liian vähän työpaikkoja?!


tiistai 16. toukokuuta 2017

Työnhakuraportti

Tässä raportti tämänhetkisestä työnhakutilanteestani
(tämän voisin laittaa myös TE-toimistoon):
Olen äskettäin hakenut kolmea työpaikkaa. Kaikki työpaikat sijaitsevat 20…40 kilometrin päässä kotoani. Tampereella ei juurikaan ole sellaisia työpaikkoja, joita voisin hakea.* Vain yksi näistä työpaikoista on sellainen, johon aidosti haluaisin – ja se sijaitsee kauimpana. Kyseessä on aiemmin mainitsemani vuorotteluvapaan sijaisuus. Jompikumpi kahdesta muusta työpaikasta toki minulle myös kelpaisi. Ne työpaikat olisivat vakinaisia, mutta todennäköisesti niihin on jo joku valmiiksi valittuna.

Mielenkiinto työpaikanhaussa kohdistuukin lähinnä siihen, millainen vastaus hakemuksiini tulee, jos tulee minkäänlaista. Kerrotaanko mahdollisesti montako hakijaa paikkaan oli ja kuka heistä tuli valituksi? Haastattelukutsuja en jää odottelemaan…

Mihin ryhmään minä mahdan kuulua? B-luokan alempaan kastiin…
Lähde: https://liljat.fi/2017/05/ei-turhaan-kepiteta-vaan-tuetaan-tyottomien-tyonhakua/

*Lisäys: kohta haen neljättä työpaikkaa, joka sijaitsee Tampereella.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Vuorotteluvapaan sijaisuuksista

Koska olen jo ollut 1) määräaikaisessa virassa (14 kk) eläkkeelle jääneen jäljiltä, 2) äitiysloman/ hoitovapaan sijaisena (16 kk) sekä 3) palkkatukityössä (6 kk), vielä jää jäljelle vähistä työllistymismahdollisuuksistani 4) vuorotteluvapaan sijaisuus. Niitä on kuitenkin hyvin harvoin - jos lainkaan - tarjolla. Äskettäin laitoin hakemuksen erääseen hyvin kiinnostavaan työpaikkaan, jossa sattui olemaan vuorotteluvapaan sijaisuus haussa. Enpä kuitenkaan odota mitään jatkoonpääsyä, koska hakijoita tähänkin työpaikkaan varmasti riittää. Lisäksi siitä, kun olin vastaavissa työtehtävissä, on kulunut jo kauan aikaa.

Toki voisin mennä myös muihin em. työllistymismuotoihin uudelleen, mutta todennäköisyys johonkin niistä pääsemiseeni on erittäin pieni. Mielestäni yhden päivän työttömyys ei saisi olla riittävä edellytys vuorotteluvapaan sijaisuuden saamiseen, koska se on epäreilua meitä oikeasti työttömiä kohtaan. Poikkeus siis tehdään suluissa mainittujen tapausten kohdalla:
”Vuorotteluvapaan ajaksi on palkattava sijainen, joka on ollut työttömänä työnhakijana vähintään 90 kalenteripäivää vapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. (Edellä sanottua ei edellytetä, jos sijainen on alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias, tai alle 30-vuotias, jonka ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittamisesta on kulunut enintään yksi vuosi).”