Työttömyysaiheista kirjallisuutta on ilmestynyt kovin vähän,
ja usein se on omakustannetta tai pienen kustantamon kustantamaa. Tästä saattaa johtua se, että näissä kirjoissa on usein
luvattoman paljon (oikeastaan ei saisi olla yhtään!) paino- tai kirjoitusvirheitä
ja selvästi kustannustoimittaminen puuttuu kokonaan, mikä tietenkin
omakustanteen kohdalla on selvää.
Tässä eräs esimerkki pienen kustantamon (Kirjokansi) julkaisemasta kirjasta:
Pasi
Hirvonen: Irti sanottu mies
"Avaamme yhdessä
tietokoneen, jos sopivia työpaikkoja löytyisi. Sairaanhoitaja. Anestesian erikoislääkäri.
Kioskiyrittäjä. Myyntikonsulentti. Osa-aikainen
puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Haastattelija.
Henkilökohtainen avustaja. Myyntineuvottelija.
Myyntineuvottelija. Puhelinmyyjä. Vakuutuspuhelinmyyjä. Varainhankkija.
Hammaslääkäri. Lavastajan avustaja. Taksinkuljettaja. Leipomoyrittäjä.
Biologian opettajan viransijaisuus. Osa-aikainen ompelija. Kirjastoapulaisen
sijainen. Hanketyöntekijä maitolaitureitten ja kyläkauppojen dokumentointiin.
Varhaispostinjakaja. Puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Varainhankkija.”
Puhelinmyyjän monista ”hienoista” titteleistä Ajanvaraaja ja asiakasneuvottelija
puuttuvat listasta. Eipä se paska parfymoimalla parane! Ikävän tutulta näyttää
tuo työpaikkatarjonta. On todellakin mistä valita provisiopalkkainen homma…
Tässä eräs arvio kirjasta:
Lukaisin tämän teoksen nopeasti kirjastossa käydessäni. Miesnäkökulmasta
kirjoitetuissa kirjoissa (esim. Haruki Murakamin monet kirjat) on usein
ongelmana juuri se miesnäkökulma, johon naisena on vaikea
samaistua. Alussa lainattu kohta
kirjasta olikin se paras ja samaistuttavin…
Myös tässä kirjassa on luvattoman paljon painovirheitä. Mikähän niiden tarkastamisessa (eli kirjan lukemisessa vielä kerran
ennen painoon laittamista) on niin vaikeaa?! Siinäpä muuten olisi homma, jota
minä rakastaisin tehdä, mutta eipä siitä(kään) minulle kukaan mitään maksaisi,
kun en varsinkaan ole kirjallisuuden ja äidinkielen maisteri…
”Irtisanottu” on kuitenkin tarkoituksella kirjan nimessä
kirjoitettu erikseen kuvaamaan sitä irrallisuutta,
mikä seuraa kun ei enää ole työpaikkaa,
työyhteisöä eikä palkkaa kiinnekohtina
elämässä. Työpaikaton on irrallaan
tällaisista työpaikallisten itsestään selvinä pitämistä asioista.