Näillä mennään, mitä on

Ote kirjasta Parempaa elämää, kirj. Anna Gavalda,
suom. Lotta Toivanen (2015), tiivistää hyvin nykymenon:

Parempi elämä on sellaista, jossa ei ole edellä kuvattuja asioita,
kuten kirjan toisen tarinan päähenkilö Yann myös lopulta ymmärsi.

Ammatin (tai alan) vaihtaminen aikuisena on todella vaikeaa

”MONI unelmoi alan vaihtamisesta keski-iässä. Jos pitkään tehty työ käy puuduttavaksi tai tulee irtisanotuksi, tulee mieleen pohtia vaihtoehtoja.
Rohkenisiko tähdätä ammattiin, joka oikeasti tuntuu omalta?
Iso joukko on rohjennut. Aikuisena, 30–55-vuotiaana korkeakouluopinnot aloittavien uusien opiskelijoiden määrä kasvoi
Tilastokeskuksen mukaan voimakkaasti vuodesta 2008 vuoteen 2014.”

http://www.hs.fi/kotimaa/l

Jos varsinainen ammatin vaihtaminen = uuden ammatin tai alan opiskelu ei olisikaan vaikeaa, niin valmistumisen jälkeinen työllistyminen todellakin on.

Opiskelemaan pääsy tai opiskelumahdollisuus taloudellisten kysymysten vuoksi muodostavat ensimmäisen aikuisopiskelun kynnyksen. Jos onnistuu saamaan opiskelupaikan ja opiskelu on taloudellisesti mahdollista, opiskellaan usein nuorten kanssa ja viedään samalla joltain nuorelta opiskelupaikka. Aikuisopiskelijalla on erilaiset valmiudet, taustatiedot ja opiskelutavat kuin nuorilla ensimmäistä tutkintoaan opiskelevilla.  Yleissivistävien aineiden opiskelua ei aikuisopiskelija enää tarvitse, koska ne hän on jo opiskellut moneen kertaan. Niiden poisjättäminen HOPSista (henkilökohtainen opintosuunnitelma) lyhentää opiskeluaikaa huomattavasti, jos se vain on mahdollista.

Valmistumisen jälkeen on edessä työnhaku ilman uuden alan työkokemusta (mahdollisia kesätöitä lukuun ottamatta) kilpaillen niiden kanssa, jotka ovat valmistuneet aikaisemmin ja kerryttäneet jo paljon alan työkokemusta. Helppoa ei todellakaan ole! Minulla on kokemusta jo kahdesta alanvaihtoyrityksestä:

1) Kirjastoalan pätevyys työvoimakoulutuksena. Ko. alalla on viime vuosina lopetettu paljon työpaikkoja, ja alan maistereita on työttömänä, joten… - se siitä. Yksi kurssilainen haki ainakin kymmentä alan työpaikkaa (pääkaupunkiseudulta, jossa niitä on eniten tarjolla) pääsemättä kertaakaan haastatteluun. Hain muutama vuosi sitten kirjastoalan työpaikkaa silloisesta työssäoppimispaikastani, mutta siihen ei minulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia – edes haastatteluun asti. Äskettäin laitoin toisen työhakemukseni vastaavaan paikkaan - vailla mitään todellista työllistymismahdollisuutta.

2) Viimeisin kurssitukseni on alalle, jota olen ajatellut lähes ikäsyrjinnättömäksi. Tästä ei ole varmuutta, mutta työkokemuksen puute muodostuu jälleen yhdeksi työllistymisen esteeksi, koska aina on kokeneita hakijoita tarjolla. Myös tämän alan työpaikat näyttävät pääosin sijaitsevan pääkaupunkiseudulla. Äskettäin laitoin ensimmäisen työhakemukseni tämän alan paikkaan Pirkanmaan alueella.

Liikaa hakijoita Tampereella
Kirjastonhoitajat, informaatikot ym.
Toimistosihteerit (terveydenhuolto)

Onko ”liikaa hakijoita” – vai liian vähän työpaikkoja?!

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/ 

Työnhakuraportti

Tässä raportti tämänhetkisestä työnhakutilanteestani
(tämän voisin laittaa myös TE-toimistoon):

Olen äskettäin hakenut kolmea työpaikkaa. Kaikki työpaikat sijaitsevat 20…40 kilometrin päässä kotoani. Tampereella ei juurikaan ole sellaisia työpaikkoja, joita voisin hakea.* Vain yksi näistä työpaikoista on sellainen, johon aidosti haluaisin – ja se sijaitsee kauimpana. Kyseessä on aiemmin mainitsemani vuorotteluvapaan sijaisuus. Jompikumpi kahdesta muusta työpaikasta toki minulle myös kelpaisi. Ne työpaikat olisivat vakinaisia, mutta todennäköisesti niihin on jo joku valmiiksi valittuna.

Mielenkiinto työpaikanhaussa kohdistuukin lähinnä siihen, millainen vastaus hakemuksiini tulee, jos tulee minkäänlaista. Kerrotaanko mahdollisesti montako hakijaa paikkaan oli ja kuka heistä tuli valituksi? Haastattelukutsuja en jää odottelemaan…

Mihin ryhmään minä mahdan kuulua? B-luokan alempaan kastiin…

Lähde: https://liljat.fi/2017/05/ei-turhaan-kepiteta-vaan-tuetaan-tyottomien-tyonhakua/

*Lisäys: kohta haen neljättä työpaikkaa, joka sijaitsee Tampereella.

Vuorotteluvapaan sijaisuuksista

Koska olen jo ollut 1) määräaikaisessa virassa (14 kk) eläkkeelle jääneen jäljiltä, 2) äitiysloman/ hoitovapaan sijaisena (16 kk) sekä 3) palkkatukityössä (6 kk), vielä jää jäljelle vähistä työllistymismahdollisuuksistani 4) vuorotteluvapaan sijaisuus. Niitä on kuitenkin hyvin harvoin - jos lainkaan - tarjolla. Äskettäin laitoin hakemuksen erääseen hyvin kiinnostavaan työpaikkaan, jossa sattui olemaan vuorotteluvapaan sijaisuus haussa. Enpä kuitenkaan odota mitään jatkoonpääsyä, koska hakijoita tähänkin työpaikkaan varmasti riittää. Lisäksi siitä, kun olin vastaavissa työtehtävissä, on kulunut jo kauan aikaa.

Toki voisin mennä myös muihin em. työllistymismuotoihin uudelleen, mutta todennäköisyys johonkin niistä pääsemiseeni on erittäin pieni. Mielestäni yhden päivän työttömyys ei saisi olla riittävä edellytys vuorotteluvapaan sijaisuuden saamiseen, koska se on epäreilua meitä oikeasti työttömiä kohtaan. Poikkeus siis tehdään suluissa mainittujen tapausten kohdalla:

”Vuorotteluvapaan ajaksi on palkattava sijainen, joka on ollut työttömänä työnhakijana vähintään 90 kalenteripäivää vapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. (Edellä sanottua ei edellytetä, jos sijainen on alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias, tai alle 30-vuotias, jonka ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittamisesta on kulunut enintään yksi vuosi).”

Lähde: Vuorotteluvapaan ehdot muuttuivat 

Tulihan se sittenkin sieltä!

Juuri silloin kun olin lähtenyt asioille ja unohtanut puhelimeni kotiin, oli minua yritetty tavoittaa (kahdesti) Pirkanmaan TE-toimistosta määräaikaishaastatteluun liittyen! Ei ole todellista… En edes osannut odottaa kyseistä puhelua, vaan ajattelin, ettei sitä resurssien puuttuessa koskaan edes tule. TE-toimiston omille sivuille merkitty yhteydenottopäivä minulla oli lokakuussa. No, soittivat sentään vielä kolmannenkin kerran.

Puhelun asiat:

• yhteystietoni tarkistettiin
• työnhakutietoni tarkistettiin
• työnhakusuunnitelman päivitys -> hyväksyntä tehtäväksi parin päivän sisällä -> tehtävän kuittaus tehdyksi jatkossa (”Olen hakenut työpaikkoja.”)
• soittaja vihjasi menemään tarjolla oleville muutaman tunnin kursseille, jos kiinnostaa (ei oikeastaan)
• voin ottaa yhteyttä, jos on asiaa…

Lopputulema:

”Soitto ja voivottelu ja hyvään kevään toivottelu.” 

(Tämän olen lainannut eräästä nettikeskustelusta.)

Mitään varsinaista voivottelua (tosin sen voi rivien välistä lukea) ei ollut, mutta muuten em. lausahdus kuvaa hyvin tätä puhelua. 

Vähintään 1 työhakemus viikossa tai 2 kk karenssia?!

Suunniteltua työpaikattomien työnhakuvaatimusta on nyt ”kevennetty” yhteen hakemukseen viikossa. Rangaistus tämän vaatimuksen toteutumattomuudesta olisi 60 päivää karenssia, mikä vaikuttaa suorastaan jo lainvastaiselta! Ehkä jotain rajaa voisi näihin kyykytyssuunnitelmiin ja työpaikattomien syyllistämiseen vetää. Varmasti nykyhallituksella on vielä lisää ”ässiä hihassa”.

Millä tavalla työpaikat tulisivat lisääntymään tällä menettelyllä? Eipä sillä tietenkään hallitukselle mitään väliä edes ole, koska tavoitteena on vain säästää työttömyyskorvausten kustannuksissa.

Esitysluonnos: Yksi työhakemus viikossa tai työtön menettää korvaukset
 

Työhakemuskoneesta:  Työhakemuskone irvailee työttömien pakkohauille

Minusta tuo Työhakemusgeneraattori on aivan huippuhauska – siinä on kliseet kohdallaan. Eipä sitten muuta kuin soveltamaan sitä työnhaussa!