torstai 21. syyskuuta 2017

Alanvaihto on keski-iässä mahdotonta

Olen tämän myös aikaisemmin todennut
(kirjoituksessa on kyseessä alanvaihto ilman uutta koulutusta):

Olen lähiaikoina hakenut kolmea erään ”uuden alani” paikkaa seuraavalla lopputuloksella:
1) Valinta ei kohdistunut minuun ja vastaus tuli nopeasti jo kahden viikon kuluttua hakuajan päättymisestä.
2) Ei ole kuulunut mitään, vaikka hakuaika loppui jo yli kuukausi sitten…
3) Kuuluu todennäköisesti sama viesti kuin edellisellä kerralla samaan paikkaan (silloin eri tehtävään) hakiessani kolmisen kuukautta sitten, eli tyhjän saa pyytämälläkin.

Yritäpä tässä nyt sitten ns. vaihtaa alaa! Vaikka kuinka kertoisin työhakemuksessani uudelle uralle pyrkimisestä ja vakuuttelen oppimiskykyäni ja sitä, että olen aina oppinut työssäni tarvittavat tietokoneohjelmat ja nimenomaan työtä tehdessä (koska ne ovat työpaikkakohtaisia!), niin mikään ei auta…Saisinpa edes yhden haastattelukutsun!



4 kommenttia:

  1. Alanvaihto voi olla mahdotonta, jos jokaiseen työhön vaaditaan kokemusta alalta.

    VastaaPoista
  2. Itse myöskin vaihdoin alaa näin reilu kolmekymppisenä ja opiskelin uuden ammatin, mutta uuden alani työtä hakiessani huomasin, että alan työnantajat vaativat vuosien oikeaa palkallista työkokemusta ja röyhkeimmissä tapauksissa jopa omaa autoa ja työkalujakin!

    Opintojeni aikaisilla harjoitteluilla ei ollut mitään merkitystä työkokemuksen kannalta, koska työnantajat eivät niitä ota tosissaan.
    Eli olin palkaton työntekijä ja näihin "ammattiopintoihini" kuului merkittävä osa palkatonta työharjoittelua.

    Tästä voi nyt jokainen fiksumpi rivien välistä päätellä, että mitä sekin työttömien kurssittaminen loppujen lopuksi on.

    VastaaPoista
  3. Samoilla linjoilla edellisen anonyymin kanssa. Itsellä teoriaopinnot muutamaa palautettavaa tehtävää vaille valmiit ja nyt työleämään siirtyminen on töksähtänyt täysin. Ilmeisesti työttömyyshistoria painaa vaakakupissa niin paljon, etten edelleenkään pääse edes haastatteluihin.

    Paljon mediahuomiota saanut "osaajapula" on näinollen todellista. Siis, tarvitaan todella kapean sektorin osaamista. Tästä olen joskus blogiinikin marissut, että miten työnantajat tuhoavat Suomen työelämän sillä, että hakevat todella kapean osaamisalan ammattilaisia ja kun tällaisia ei löydy niin sitten ulistaan mediassa, miten:

    a. Työ ei kelpaa
    b. Palkka ei kelpaa
    c. Kasvun esteenä on kun ei ole oikeata osaajapotentieaalia saatavilla.

    Perin merkillistä. Varmasti huutavaan rakennusmestaripulaan kävisi vaikkapa työtön rakennusinsinööri, joka perehdytettäisiin tehtäviin? Vaan ei, kun maassamme tarvitaan täsmäosaaja-sertifikaatti joka pahuksen asiaan. Ei riitä, että jos osaat Serlan paperilla pyyhkiä paikkasi puhtaaksi, jos haetaan Lambi:n paperilla pyyhkijöitä...

    En tiedä onko tämä sitä uusavuttomuutta, ettei enää luoteta työpaikkakohtaiseen perehdyttämiseen vai mistä oikein on kyse? Yksikään koulu ei tuota valmiita ammattilaisia ja työelämä muuttuu koko ajan, joten aina nämä vastavalmistuneet saapuvat työmarkkinoilla vanhentunein tiedoin ja vajain taidoin.

    Jo vuosia on mielestäni työmarkkinoilla vallinnut suljettu tuolileikki, jossa kilpailijalta yritetään pyydystää osaajia ja sitäkautta saavuttaa kasvua. Ikävä kyllä, nämäkin pitkän linjan osaajat eläköityvät joskus ja silloin työmaailmassa tulee tapahtumaan merkittävä murros, kun nuoret ja tietämättömät(+kaltaiseni vuosia sitten työelämästä syrjäytetyt) astuvat näiden kovien osaajien saappaisiin.

    VastaaPoista
  4. Jonnekin loputtoman ahneuden taakse on unohtunut mestari-oppipoika -asetelma, jossa kokemattomampi olisi oppimassa oikealta osaajalta. Siinähän pitäisi maksaa palkkaa kahdelle yhtä aikaa samasta työstä (tosin opettelijalle pienempää), jolloin työvoimakustannukset kasvaisivat ja voitot alenisivat - voi tätä nykymaailmaa...

    VastaaPoista