torstai 1. maaliskuuta 2018

Kommentista (ja ”kivasta” työnteosta)


Tässä on mielestäni jokseenkin lapsellinen ja aliarvioiva kommentti kirjoitukseeni ”Alanvaihto ei onnistu(nut)”:
”Tämähän on ollut hyvä keskusteluketju. Sinua yritetään positiivisessa hengessä potkia eteenpäin. Yritä kuitenkin miettiä, mitä myytävää sinulla on työnantajalle. Eivät työpaikat ole mitään kivan tekemisen kerhoja, joihin "halutaan mukaan". Työnantaja haluaa sinulta työpanoksen, jonka voi myydä eteenpäin. Olet vielä suhteellisen nuori ja työuraa toistakymmentä vuotta jäljellä. Hanki uusi tutkinto joltain työllistävältä alalta. Muuta tarvittaessa työn perässä. Tutki työmahdollisuuksia muista pohjoismaista. Rakenna uusi perustus, miltä voit ponnistaa.”

Melko naurettava ajatus, että minä jotenkin kuvittelisin työpaikkojen olevan jotain ”kivan tekemisen kerhoja”. On minulla sen verran työkokemusta useilta työpaikoilta, että tiedän niissä usein olevan kaikkea muuta kuin kivaa. Valitettavasti olen kuitenkin joutunut näkemään joitakin sellaisia henkilöitä, joilla on juuri tämä kerhossa olemisen asenne ”ompeluseuran” pitämisineen, olemattomine työmoraaleineen ja kehnoine työtaitoineen. Tämä oli tosin ennen syksyä 2008. Toivottavasti nykypäivänä tällaiset henkilöt on jo karsittu työpaikoilta pois! Kyllä töihin pääseminen niin tiukassa on*, ettei luulisi enää ainakaan tuollaisten henkilöiden enää töitä saavan, kun ei töihin pääse jotain osaavana, korkean työmoraalin omaavana ja töissä vain työhön keskittyvänä. (Lisäksi olen hakenut töihin sellaisille aloille, joissa ei todellakaan myydä työtä asiakasyrityksille, joten tuon työpanokseni eteenpäin myymisen voi unohtaa.)


*Hyvä hakija

Kiitämme mielenkiinnostasi organisaatiossamme avoimena ollutta tehtävää kohtaan. Olemme nyt tehneet valintamme, ja valitettavasti et tällä kertaa tullut valituksi. Toivottavasti olet jatkossakin kiinnostunut avoimista tehtävistämme. Voit seurata työpaikkailmoitteluamme osoitteessa…

Olin toki kiinnostunut ja kävin jopa yhdessä työhaastattelussa, mutta organisaationne ei ollut kiinnostunut minun työpanoksestani! Ymmärrän olla jatkossa enää seuraamatta työpaikkailmoitteluanne.

18 kommenttia:

  1. Tuli tuosta kommentista mieleen se vitsi, jossa joku oli saanut väärät lääkkeet ja oli sitten hieman ihmeissään ihmetellyt, kuinka hauskaa voikin olla, vaikka istuu paskat housuissa. Epärealistinen yltiöpositiivinen paskankauppaaminen menee aina tuohon samaan "ylilääkitys" -katekoriaan.

    Kun ne olemassa työpaikat täytetään pääasiassa suhteilla, niin hyvin harvoin työpaikan saa sellainen henkilö, jolla on älyä tai kykyä.

    Ehkä yksityiset yritykset vielä pyrkivät valisemaan pätevimmän työntekijän, mutta heilläkin ne karsintakriteerit tuppaa menemään ei relevantille puolelle.

    VastaaPoista
  2. Tuota kommenttia pohdiskelin mielessäni kun sen toisen kirjoituksen yhteydestä luin. Tulin siihen tulokseen, etten lähde kommentoimaan siihen mitenkään, oli kyseessä puhtaasti tietämätön yksilö tai sitten nettitrolli, jonka ainoa tavoite on vain saada toinen menettämään malttinsa, niin molemmissa tapauksissa keskustelu olisi todennäköisemmin pelkkää pulushakkia.

    Itsellä on mielikuva, että olisin samasta aiheesta purnannut joskus. Kun paljon puhutaan vain siitä mitä maksaa työttömyyden hoito niin miksei kukaan puhu näiden töissä lusmuilevien hintaa yhteiskunnalle? Ehkei heitä huomata siellä työpaikalla kun siellä aina joku hiljainen löytyy, joka tekee lusmun työt...

    VastaaPoista
  3. Hyvä keskusteluketju jatkuu. Tunnustan kirjoittaneeni tuon alussa mainitun kommentin. Tarkoitus ei ollut aliarvioida ketään tai saada menettämään malttiaan. Kannattaa kuitenkin pohtia sanomaa ihan rauhassa ja ajatuksella. Joskus kannattaa sanoa asiat suoraan. Lapsellisena pitäisi enemmän pohdintaa "miksi minua ei oteta mukaan" tai "miksi minulle ei ole paikkaa". Tärkein kysymys on, että mitä annettavaa sinulla on työnantajalle, jotta hän palkkaisi sinut. Ja miten ilmaiset sen työnantajalle. Näiden yksinkertaisten ohjeiden takana on yli 20 vuoden kokemus useasta työpaikasta, yrittäjänä toimiminen ja pari kertaa irtisanotuksikin joutuminen. Koko ajan yritän kouluttautua ja kerätä lisää henkistä pääomaa. Toistaiseksi näillä on pärjätty. Huomisesta ei tiedä, mutta se on sen ajan murhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsellisuuden sijaan minusta on inhimillistä pohtia, miksei kelpaa. Jo luolissa asumisen aikaan elinehto oli päästä mukaan yhteisöön. Tämä alkukantainen tarve on koodattuna geeneihimme ja sitä samaa turvan tunnetta haemme yhteisöstä nimeltä työ, sillä haluamme olla hyödyksi toisille, joiden toivomme pitävän meistä huolta, tarvittaessa, kun emme siihen itse kykene.

      Ehkä tuossa onkin aikamme kirous kun työntekijän pitää löytää keinot myydä itsensä työnantajalle. Mielestäni työnantajan rooli on löytää tarve ja keinot täyttää se. On hänen tehtävänsä arvioida, kuka tuon tarpeen kykenee täyttämään eli kuka sen halutun hilavitkuttimen suunnittelee ja kuka toteuttaa ja kuka myy sen asiakkaille.

      Tänä päivänä kun ei välttämättä tarvitse enää osata mitään, riittää että osaat myydä ja tämä tarkoittaa Sarasvuon kaltaisia puhelahjoja ilman, että sinulta löytyy mitään kompetenssia täyttämään antamasi lupaukset.

      Kaikista meistä ei ole myymään, monista taas on tekemään työt kaikessa hiljaisuudessa...

      Poista
    2. Myyntitaidon puuttuminen työnhaussa tarkoittaa käytännössä sitä ettei tule koskaan valituksi. Puhelahjoilla pääsee pitkälle, vaikka muut taidot olisivatkin heikompia.

      Poista
    3. Taisi pari viikkoa sitten olla Yle:n uutisaiheena juuri se, miten luonteenpiirteet vaikuttaa työn haussa, ts. ulospäinsuuntautunut, hyvin sosiaalinen henkilö on kysytyin työmarkkinoilla nykyisin ja he ovat myös yleensä parhaiten palkattuja. Hiljaiset " tuppisuut" (jollainen itse olen) jäävät väistämättä syrjään nykyajan työmarkkinoilla. Aiheena oli juuri tuo työelämän muuttuminen, nykyinen tietoteknillinen kehitys sekä digitalisaatio, jolloin ne yleissihteerin työt (jotka ennen työllistivät tuppisuitakin), ovat hävinneet lähes kokonaan. Itse olen juuri tällainen hiljainen hissukka, joka toiminut 30-v tekstinkäsittelijänä (sopi hyvin kaltaiselleni), nyt vuosia työtön ja ikää yli 50-v. Asiakaspalvelu/myynti ym. ei todellakaan minun juttuni.

      Poista
    4. Luonteenpiirteet eivät edes näy CV:ssä vaan siellä näkyvät yli 50 v ikä, aukot sekä työkokemattomuus alalta, jolle yrittää hakea. Jos vahingossa sattuu pääsemään työhaastatteluun, siellä tulee vielä näiden lisäksi introverttius esiin (koska ei osaa teeskennellä toisenlaista kuin oikeasti on), joten se siitä työllistymisestä!

      Poista
  4. Tuo paljastaa kirjoittajan roolin: "Työnantaja haluaa sinulta työpanoksen, jonka voi myydä eteenpäin."

    Yleensä työnantaja hyödyntää työntekijän työpanoksen eikä "myy eteenpäin"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan olette molemmat oikeassa. Sillä asiakas lopulta maksaa työpanoksesi ja työnantaja siitä hyötyy ja työntekijä myös, hieman.

      Poista
    2. Viimeksi hakemassani työssä hyödynnetään nimenomaan työpanos ko. työpaikalla eikä myydä sitä minnekään. Näihin työpainoksia eteenpäin myyviin yrityksiin tuskin enää viisikymppisiä palkataan...

      Poista
  5. Laajemmin ajateltuna työpanos aina myydään eteenpäin. Asiakas voi tosin olla oman organisaation suhteen sisäinen tai ulkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Organisaation sisäiset asiakkaat eivät tosin työpanoksesta erikseen maksa. Tästä asiasta varmaankin voisi väitellä loputtomiin, mutta se ei ollut tämän blogipostauksen alkuperäinen aihe.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, yritys yleensä myy palvelua tai jotakin tuotetta.

      Yleensä työpanoksen eteenpäin myyvät kuuluvat niihin, jotka ottavat omat tulonsa työpanoksen välittämisestä eli työntekijän työpanos välitetään eteenpäin joko palkallisena tai palkattomana.

      Poista
  6. Yhden kommentin lisään vielä tähän aiheeseen. Ajatelkaapa matriisiorganisaatiota, jossa on toisaalta toiminnallisia linjoja ja toisaalta tuoteprojekteja, joille linjat tarjoavat palveluja. Linja-esimiehet "myyvät" silloin henkilöresursseja projekteille. Rekrytoinnissa pitää huomioida, millaista arvoa henkilö voisi projekteille tuottaa.

    VastaaPoista
  7. >>Miksei ei puhuta töissä lusmuilevien hintaa yhteiskunnalle?>>
    Koska heitä ei yksinkertaisesti enää voi olla suuria määriä missään työpaikassa. Tahti on hirveän kova ja työmäärät jokaisella ainakin kahden työntekijän verran. Lisäkäsiä ei palkata, koska firman tulos huononee. Nimim. vielä työllinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin uskoa, ettei meno aivan kaikilla työpaikoilla ole vielä tuollaista, mutta mitäpä minä työpaikattomana ja työelämästä syrjään jätettynä siitä tiedän?

      Poista
  8. Kvartaaliprässi ja tulostavoitteet niskassa, koko ajan tunnet olevasi kuilun reunalla, jos olet huolellinen puurtaja, saat kuulla olevasi tehoton ja siksi pitää pystyä tekemään sutta ja sekundaa, jotta edes jotenkin pystyy täyttämään osan tulosvaatimuksista. Kuitenkin niin, ettei synny mitään suurempaa käppiä, jolloin olet taas syytettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Tämä kommentti oli syyttä roskaposteissa.)
      Tällaista se taitaa nykyään olla eikä se ole lainkaan hyvä asia.

      Poista